Sivut

Sivun katselut viime viikolla

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pokemon Sun&Moon

Hei~
Pokemon Sun&Moon julkaistiin viimein, joten heti julkaisupäivänä hankin Pokemon Moon version käpäliini, olinhan odottanut sen saapumista kuin kuuta nousevaa. Rowlet oli ennakkosuosikkini, joten valitsin sen myös startterikseni. En ole pelannut peliä vielä läpi, joten en niinkään juoneen tai kokonaisuuteen tässä mene, vaikkakin voisin lyhyesti tuoda esiin asioita joista pidän ja joista en pidä.
Peli poikkeaa totutusta siten, että salien sijasta hahmon pitää suorittaa trialeita. Trialit ovat erilaisia jokainen sisällöltään, vaikkakin pelaaja pääsee päihittämään pokemoneja niissäkin. Loppufinaalina on päihittää toteemipokemon, joka on normaalia pokemonia vahvempi. Enää ei tarvitse opettaa pokemoneille HM liikkeitä viemään muiden liikkeiden paikkoja. Peli antaa juonen edetessä käyttöön laitteen/pokemoneja joilla pääsee ohi perus HM esteiden yli, esimerkiksi Lapraksen vesillä surfaamiseen tai Tauroksen kivenlohkareita tuhoamaan tieltä. Puhuva pokedex Rotom on ideana hauska. Muutenkin valikkoon on tullut uusia featureita kuten festival area ja pokemon amien kaltainen minipeli, jossa voi esimerkiksi syöttää herkkuja pokemonille ja silittää sitä. Lisäksi jos esimerkiksi pokemon paralysoituu tai saa myrkytyksen, niin voi tässä hoitopisteellä saada pokemon taas kuntoon ilman, että tarvitsee itemeitä käyttää, mikä on todella mukava uusi lisä. Kartta on mukavan yksityiskohtainen, joten siitä voi nähdä missä esimerkiksi pokemoncenterit sijaitsevat tai että minne pitää mennä jos ei ole täysin satavarma asiasta.
Ikävä kyllä miinuksia mitä pelistä olen löytänyt on, että cutscenejä sekä dialogia on paljon ja usein miltei joka kulman takana. Muutamia voi helposti jättää pois ilman, että pelikokemus muuttuu. Pysäytykset tökkivät hieman itseäni, sillä peli muistuttelee koko ajan mitä pitää tehdä tai minne mennä seuraavaksi. Omalla kohdallani riittää vain se perustieto, että käydään läpi trialeja ym. eikä sitä tarvitse nyt miljoonaan kertaan muistuttaa. Lisäksi se mikä minua itseäni tökkii, että peli ohjaa liikaa mitä pitää tehdä, jolloin edellisissä peleissä oleva vapauden tunne kärsii, eikä pääse rauhassa tutkimaan alueita (varsinkaan kun ei siellä ole mitenkään vahvempia pokemoneja vastassa). Esimerkiksi kun kokeilee mennä tutkimaan niin peli saattaakin huutaa, että ei, sinun pitää mennä paikkaan X, tai uusien alueiden tiellä on joissain määrin väkisinkin tungettuja tarpeettomia tiesulkuja. Lisäksi joissain kohdin olen myös huomannut, että jos kokeilee mennä karttaan niin Rotom ohjeistaa koko ajan mitä tehdä. Ei, kun haluan katsoa karttaa että onko Pokecenter lähellä vai menenkö taaksepäin. Tuleekin kokoajan ohjeistusta siitä minne mennä ja mitä pitää tehdä. Välillä taas Rotom ei ohjeista ja antaa katsoa karttaa. Olo on hieman sellainen, että 'anna minun nyt pelata tätä perhanan peliä'. Kuitenkin näihin cutsceneihin ja dialogeihin on ihan hyvä ja toimiva ratkaisu ollut, että tauottaa pelaamista, jos tuntee että peli alkaa tökkimään ym. Mainitsemani miinukset eivät kuitenkaan pilaa pelikokemusta, sillä peli on omalla tavallaan virkistävä uusine mekaniikkoineen.



Grafiikat sekä animaatiot ovat parantuneet huimasti sitten X&Y:n, jolloin pokemonpelit siirtyivät 3D:hen. Lisäksi hahmoa voi kustomoida näyttämään enemmän omalta itseltään, kun ostaa vaatteita tai käy kampaajalla. Lisäksi Sun & Moonissa saa otettua hahmolta hatun pois päästä, mitä ei aiemmissa peleissä pystynyt tekemään. Lisäksi pelissä törmätään myös vanhoihin tuttuihin hahmoihin, mikä oli oikein piristävä lisä.
Kaikin mitoin suosittelen pelin hankkimista, mikäli pokemonista pitää.

__

Jospa näin selittelen mitä muuta on kuulunut välissä. Viimeaikoina on tuntunut jotenkin olleen pientä artblockin tynkää, tai että on ideioita ollut muttei jotenkin ole startannut käyntiin. Yksi vuoden hyllynpäälllä odottanut keskeneräinen maalaus kuitenkin alkoi saamaan hieman lisäyksiä. Maalauksissa kun on se hyvä puoli, että ne voi olla tauolla pidempäänkin ja silti voi jatkaa samasta pisteestä, tai ainakin omalla kohdallani. Muu traditionaalinen onkin sitten toinen juttu kun tyyli muuntuu ja kehittyy mukana. Muutamia valokuviakin olen napsinut, vaikka valokuvaus harrastuksena onkin ollut hieman jäissä.
Tuli myös käytyä käsityömessuilla ja haalittua sieltä käsiini testausta varten muutaman copic tussin, paperiveitsen, sekä neulontaohjekirjan, jossa on hauskoja ohjeita. Messut olivat ihan ok, vaikkei siellä niinkään mitään ihmeellistä ollut tällä erää omasta mielestäni.
Ja näin peliteemaan liittyen on tultu pelailtuakin viimeaikoina jonkin verran. Pelaaminen kun omalta osin on aina vähän väliä jäissä ja välillä taas pelaan enemmän kerralla. Nyt on ollut taas sellainen pelikausi.  Olen pelaillut Elder scrolls Skyrimiä woodelf archer buildilla, vaikeustaso legendaarinen, eli haastavin. Sitä uutta versiota Skyrimistä en ole hankkinut, sillä en oikein näe pointtia ostaa peliä uudelleen paranneltujen grafiikoiden toivossa. (Minulla on siis legendary edition, mutta se on konsolille.) Ja itseasasiassa odotan innolla uutta tekeillä olevaa Elder scrolls peliä c:
The binding of the Isaac rebirth on myös ollut viimeaikoina kovalla käytöllä, koska se on mukava peli siinä mielessä, että jokaisella kerralla on erilainen pelikokemus riippuen itemeistä mitä saa. Peli muutenkin vie ajatuksia mukavasti muualle hetkeksi aikaa ja tarjoaa ainakin tunniksi tekemistä, mikäli siis kaikki tasot läpäisee kertaheitolla.


~Taidankin tästä sulkeutua takaisin banaaninkuoreeni ja maalailla tuota työtä~

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Peruukin teko

Olen tässä pitkään miettinyt hankkivani, tai oikastaan näin melko tuoreelta ajatukselta itse tekeväni uuden peruukin Lenille. Nämä monet vuodet hänellä on ollut tuo stock peruukki, jonka aikoinaan muokkasin nykyiseen muotoonsa. Kuitenkin peruukissa on yksi ongelma: se on painava, eikä jaa painopisteitä laisinkaan hyvin. Melko usien kuvatessa ongelmana on juuri ollut se, ettei Len meinaa pysyä asennossaan tai pystyssä ellen saa tuettua häntä hyvin jotain vasten tai pidä häntä kädessäni.

Minulla on kaksi tapaa lähteä tekemään peruukkia. Joko käytän karvakangasta, ja niinsanotusti päästän itseni helpommalla. (mutta milloin minä viimeksi helpomalla olen itseni päästänyt :'D Minulla kun on paha tapa alkaa nyhräämään digitaalista taidettakin pikselilleen hyvännäköiseksi, vaikka ne yksityiskohdat ovat juurikin sellaisia ettei niihin juurikaan huomiota välttämättä kiinnitetä) Näin plussia ja miinuksia ajatellen, peruukki olisi tosiaan helppo toteuttaa, ja jos saan siitä sennäköisen mitä kuvittelin, eli hieman pörröisen ja suoran välimaastoa. Tekstuuri voisi sopia Lenille paremmin ja säilyttää sen mikä tekee Lenistä minulle Lenin. Miinuksena peruukista voi tulla juuri päinvastainen mitä tahdon, eikä se sovi Lenille. Harvemmin olen pitänyt siitä miltä karvakankaasta tehdyt peruukit näyttävät mutta kaipa siinä on myös paljon muokkaamisestakin kiinni. Minulle kun on tärkeää saada niin hahmoistani kuin nukeistani omannäköisiään, ja olen erittäin nirso tekemään muutoksia jotka eivät välttämättä sovi heille. Nukkejen tapauksessa esim. erivärisen tai mallisen peruukin vaihto.
Toinen vaihtoehto peruukin tekoon on käyttää kuituja, mikä on mahdollisesti hieman työläämpi toteuttaa. Tässä plussina on ehdottomasti siistimmännäköinen laatu, vaikkain kuidut saattavat mennä hieman helpommin sotkuun ja niitä pitää hoitaa enenmmän. Tosin en kovinkaan pitkää mallia ajattelekkaan. Tosin miinuksena varmaankin voisin sanoa, että pääkopassani on pieni kauhuskenaario siitä, että sopiiko kyseinen kuitulaatu Lenille. Tarkoitan lähinnä tekstuuria ja miltä kuidut näyttävät. Työläs valmistustapa ei välttämättä ole ongelma minulle, mutta näin kokemattomana lopputuloskaan ei välttämättä ole sitä mitä päässäni kuvittelen, jos teen virheitä esimerkiksi kuitujen asettelussa, tai jos leikkaan peruukkia muotoonsa.

No, kuitenkin näin helpottaakseni(?) omaa elämääni, lähden tekemään karvakankaasta peruukkia. Voi olla että vapaa-ajallani joskus väsään kuiduistakin kokeeksi peruukin ja jos lopputulos miellyttää niin siitäkin tutoriaalin voisin väsästä. Nyt kuitenkin saatte tyytyä muutamaan havainnollistavaan kuvaan tekoprosessin ajalta~

Kuvassa näkyvät kaavat poimin Pullip Addiction blogista.

Ostin pisintä karvakangasta mitä vain löysin, tosin harmittaa etten löytänyt kierrätyskeskusesta enkä kangakaupasta oikeanlaista karvakangasta. Kuitenkin pienen epäröinnin jälkeen päätin ostaa itselleni palan erittäin tuuheaa ja pörröistä karvakangasta. Olen kyseistä karvakangasmateriaalia aiemminkin käyttänyt röllipeikon hännän tekoon, joten tavallaan oli käsitystä millainen lopputulos voisi tulla. Lisäksi hankin pienen suurinpiirtein nuken pään kokoisen styrox pallon (8cm halkaisija), jotta siihen voi rauhassa testailla ja tökkiä neuloja. Ehkä pallon koko soveltuu paremmin pullipin pään mittoihin, mutta lopulliset varmistukset kuitenkin tein asettamalla peruukin dalin päätä vasten. Tosin styrox pallosta voisi olla enemmän hyötyä kuituperuukin kohdalla.
Ommeluteni peruukin kasaan, se näyttää juurikin ylipörröiseltä röllipeikon tukalta. Heh, saisi ainakin helposti tehtyä röllipeikkoasun nukeille. Jonkinverran ohentamista tässä tässä tulee olemaan edessäpäin. Lisäksi ohennellessani huomasin sellaisen kämmin käyneen, että yhdestä kohtaa otsatukan alueella sivussa on epämielyttävä lovi jäänyt. En saanut otsatukkaa muotoiltua mielyttävästi, vaikka saisinkin jakauksen ja otsatukan loven mukaan muokattua. Siksi varovasti liimalla ylimääräisiä karvakankaan kuituja peruukin reunaan kokeilen saada täytettä silmiinpistävään kohtaan.
Tässä se lovikohta näkyy vielä, tosin kuvassa ei näy se kohta mikä pisti itseäni silmään.

Lopputulos on jollain tasolla tyydyttävä, vaikka omaan perfektionistin silmään osuu kohtia mitkä haluaisin olevan toisin. Vielä hieman trimmailen ylimääräisiä kuituja pois ja haeskelen oikeanlaista kampausta Lenille. Esim. tuo missä lovi on vielä on kiva otsatukkamalli. Otsatukkaakin korjasin alemmaksi kuvien ottamisen jälkeen. Takatukkakin voi trimmaantua tuosta alemmasta kuvasta hieman.

Näin tähän päätteeksi voisin myös lisätä, että olen nikkaroinut jonkin verran tuon Lenin obitsun kanssa. Monia vuosia siinä on ollut sellainen ongelma, että pää pyörii 360 astetta ympäri, tein sitten millaisia tilkitsemistöitä tai vastaavia. Kuitenkin osittan hermot menetettyäni aloin taas tutkimaan kyseistä ongelmaa, jota olin muutama päivä sitten kokeillut korjata onnistumatta. Ongelman laita oli, että olin tökännyt kaulatapin pään sisään kokonaan, joten pää oli niinsanotusti kiinni ohkasemmassa osassa. Tuo osa obitsua on nimittäin turkasen pitkä ja nopealla googletuksella ainakin vaikuttaa hieman erilaiselta pullipien obitsujen kaulatappeihin nähden. No, korjaus päänpyörintään löytyi, kun pistin sen paksumman kiinnirullattavan (aiemmin pään sisälläolleen) kaulatapin kiinni siihen kaulareikään. Taisin sitä kokeilla jossain välissä, mutta kaipa kaulatappi oli jotenkin hassusti, kun en olisi saanut päätä kiinni ilman, että alhaalta pää jää näkyvästi raolleen. Tällä yrittämällä meni helpommin eikä mitään rakoja jäänyt. Pääkään ei enää pyöri pienestä tökkäyksestä, mikä on suuri helpotus valokuvatessa, kun päätä ei tarvitse koko ajan korjata. Minulla on siis 23 cm male white obitsu hankittuna Lenille, koska dalin naiselliset muodot ei ihan sopineet hänelle :')

Mutta tällä erää tälläinen postaus. Taidan jatkaa tämän peruukin siistimistä vielä enemmän~~

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Paluu

Hellurei!

Siitä onkin aikaa kun viimeksi tätä blogia kirjoitin, sillä pidin blogin kirjoittamisesta muutaman vuoden tauon välissä (ja poistin kaikki vanhat postaukset yhdessä välissä, kun pohdin etten varmaan tule enää kirjoittamaan blogia). Ja nyt kun mietin, että mitäköhän avaavaa tähän ensimäiseen pitkästä aikaa kirjoitettuun postaukseen voisi kirjoittaa, niin on mielessäni monia asioita. Kuten esimerkiksi, turisenko siitä millainen tämä blogi joskus oli tai mitä sillä aion tehdä.
No, alkujaanhan postailin aikalailla nukkekuvia Pullip perheen nukeista, ja ovathan samat pallopäät edelleenkin minulla tallella. Aina vähän väliä pohdiskelin, kun katsoin vanhoja kuviani, että miksiköhän valokuvaaminen alkoi jäämään taka-alalle. Osa kuvista oli mielestäni kivoja ja ne herättivät monenmoisia muistoja. Liekö innostus kuvaamiseen jäänyt vähemmälle, kun tuskin koskin edes kameroihini muutakuin harvakseltaan. Sen myötä nukkenikin jäivät vähemmälle huomiolle, kunnes lopulta laitoin ne kaappiin istumaan.
Kuitenkaan sisäinen tykästymiseni niihin ei missään vaiheessa kadonnut, sillä toisinaan vain katsoin niitä hetken aikaa ja ajattelin, että olisi aivan mahtavaa taas pitkästä aikaa mennä valokuvaamaan niitä. Tosin en kuvannut. Ja onhan minulla edelleen salainen haaveeni hankkia jonain päivänä itselleni BJD nuken, mikä kiusaa minua tälläkin hetkellä pahasti mielessäni. Ehkäpä toteutan joskus haaveeni, ehkäpä en. Osittain tämän kiusauksenkin takia intoni nukkejen kuvaamiseen on palaamassa takaisin, samaten pienten vaatekappaleiden tekeminen ynnämuuta.


Mutta jos siirryttäisiin taas asiasta moottorisahaan ja jatketaan aiheesta. Lisäksi postasin tänne tuontuosta piirustuksiani, ja no joitain sekoiluitakin taisi olla kirjoitettuna, muttei niistä nyt sen enempää. Välillä kirjoitin kuulumisiakin, kuten esimerkiksi jos kävin jossain taidenäyttelyssä tai vastaavaa. Mutta jos tämän osion vaikkapa jatkaisi puhumalla taiteesta, ja siitä millaista sisältöä ajattelin blogiin jatkossa tuottaa.
Taiteiluharrastukseni on pysynyt edelleenkin matkassa mukana, joten tulen varmasti myös joitain piirustuksia täälläkin jakamaan, ellen jopa jaa väsäämistäni korteista kuvia (niitä kun devaan en yleensä pistä), ja voihan korttitutoriaalitkin olla ihan mukavia, jos askartelutuulelle satun. Varmaan jaan napsimiani valokuviakin, ellen jopa nukkekuviakin taas pitkästä aikaa ^w^
Varmasti saatan jakaa joitain kuulumisiakin, niinkuin ennen, juuri näistä taidenäyttelyistä sun muista aisoista joissa ravaan, tai ellen turise tajunnanvirtaisesti turhia jostain muutaman minuutin hetkestä.

Jos nyt tähän samaan postaukseen kertoisin käyneeni katsomassa Sara Hildénin taidemuseossa Ron Mueckin teoksia, jotka ovat viimeistä päivää tänään näytillä. Teokset olivat aika kivasti toteutettu, ja yksityiskohdatkin ihossa ja vastaavassa oli aika hyvin toteutettu. Ymmärrän hyvin, miksi teoksia kehutaan. Kuitenkin itselleni työt eivät saaneet aikaan minkäänlaisia elämysmäisen iskeviä tunteita, vaikka tosiaan pidinkin siitä miten ne oltiin valmistettu. Joillekin muille teoksilla saattoi olla enemmän vaikutusta kuin itseeni, vaikka ihan hyvinhän taiteilija on kaapannut elämän töihinsä. Aluksi mietin, että kerronko tästä näyttelyvierailusta vaiko en, sillä minulla ei niinkään ole paljoa sanottavaa kyseisestä näyttelystä. Toista omaa postaustakaan en viitsinyt luoda, kun kuitenkin höpisen tässä kuitenkin suurimman osan kuulumisistani (ehkäpä säästäen osan seuraaviin postauksiin).

Ehkäpä alankin tästä työstämään uutta banneria ja ulkoasua tästä blogilleni~~